Helmikuun esittelyssä: FIN-24 Esa Harjula

Helmikuun esittelyssä on varsin tuore purjelautailija, jonka voimakas aktiivisuus näkyy erityisesti talvisurffauksen puolella – jopa niin vahvana, että mies valittiin kauden 2017 vuoden talvisurffaajaksi!  FIN-24 Esa Harjulan haastattelun toimitti Feodor Gurvits. Esittelyn julkaisu viivästyi hieman WISSA 2018 MM-kisajärjestelyiden vuoksi. 

Jos Suomesta löytyisi kymmenenkin yhtä motivoitunutta surffaria kuin Esa Harjula niin joko koko lajin kansainvälinen taso nousisi tai viranomaiset ja työnantajat ryhtyisivät toimiin liian koukuttavan ja aikaavievän harrastuksen kitkemiseksi 🙂

Entisten Suomen mestareiden joukkoon saatiin keväällä 2017 uusi nimi; jottei asia näyttäisi epäselvältä Esa varmisti samalla kertaa sekä rata-ajon että slalomin nimiinsä ja oli ainoa joka pystyi koko kisassa haastamaan moninkertaista maailmanmestaria Latviasta. Tämä siis talvella, kesällä Esa on tunnettu mm. siitä että osallistuu samana päivänä sekä Pentalan lenkin kiertoon Espoossa että slalom SM:iin Hangossa “kun ihan hyvin ehtii molempiin”, jättää kalustonsa ohikulkijoiden hämmästeltäväksi oudoille rannoille, harjoittelee 18 m/s tuulessa 9.5-neliöisellä purjeella “kun kerta reiska-kisa on peruttu ja tänne asti on ajettu”, käväisee Vappuna Rhodoksella “kun on halpalentotarjous ja hyvät ennusteet”, on ainoa slalom-kuski fleetistä joka muistaa miten rata oli piirretty… Tarinoita on monta, eivätkä ne selvästikään ota loppuakseen.

Kaikki alkoi tiettävästi vanhasta leijasta joka jäi liian moneksi vuodeksi väärälle paikkakunnalle. Talvella 2013 oli kovat halut päästä purjehtimaan ja kalustoa uupui. Yritys ostaa halpa kelkka aiheutti auton vaihtumisen pakettiautoksi, kahden kelkan ja parin purjerikin ilmestymisen ja lopulta osakkaaksi tulemisen TalviSurf Oy:ssä. Kun kausi loppui kesken Etelä-Suomessa Esa keksi että Lappi tarvitsee purjehdusta matkailupalveluna ja Pallas soveltuu siihen erinomaisesti. Viimeistenkin lumien sulettua alle tuli Raceboard ja paljon kokemusta kisoja niitä vuosikausia kiertäneiden kanssa. Raceboardissa kansainvälistä kokemusta tuli mm. Latviasta ja Australiasta. Slalom-lauta piti puolestaan saada alle, kun jiippaaminen kovavauhtisesti kölillisellä on vähän vaikeampaa. Kesä on omaa purjehtimista, talvisin monet kymmenet ihmiset, jotka eivät ole lajista kuulleetkan ovat Esan mukana oppineet niin purjeen käsittelyä kuin tuulen mukana liikkumista.

Mikään näistä ei onnistuisi ilman vimmattua harjoittelemista. Talvikauden alettua Nollakisaa ajettiin aamukymmenestä kahteen. “Ammattilaiset” jatkoivat iltaseitsemään, mutta ainoastaan Esa veti “yövuoron” kun kaupungin valot valaisivat hyvin ja kerrankin oli hyvä jää ja tuuli. Kalusto aina kulkee mukana, jos vaikka Oulun korkeuksilla sattuisi tulemaan hyvät kelit tai Porin kautta voisi ajaa mutkan. Jotta tämä kaikki onnistuisi, tuli Esan ja parin muun perheen lapsista yhteistiimi joka kiertää kisoja, majoittuu ja leikki yhdessä yhden tai kahden aikuisen auttaessa. Muut aikuiset ovatkin sitten vesillä ja vuoro vaihtuu silloin tällöin. Kun alla on tutuksi tullut kalusto alkaa ajaminen kaikissa mahdollisissa tuulissa, kymmenet jiipit, kaatumiset ja gepsikuvioiden tulkitseminen. Kisoissa Esa ottaa itselleen jonkun kohteen eikä luovuta ennen kuin onnistuu nousemaan rinnalle ja mielellään myös ohi.