Slalom on purjelautailun sprinttiluokka, jossa kilpaillaan sivu- tai avotuuliradalla. Yksi lähtö on sähäkkä 5 -10 minuutin puristus, jossa kierretään jiipaten 4-6 poijua. Slalom vaatii plaanattavat olosuhteet, jolloin tuulen nopeus on vähintään 11-14 solmua. Parhaimmillaan slalomradalla voi saavuttaa yli 30 solmun nopeuden.

Välineistä

Suomessa slalom-luokan välinerajoituksena on korkeintaan 85 cm levyinen lauta ja 10 m2 purje. Freeride-välineilläkin pääsee Suomessa mukaan kisavauhtiin ja taitava kuski voi kilpailla jopa kärkisijoista. Kaikkein kovimmissa keleissä myös wave-välineet toimivat radalla ihan mukavasti.

Kilpailukäyttöön suunnitellut purjeet on varustettu 4-5 camberilla, ja ne rikataan 100 % hiilikuitumastoon. Hiilikuitupuomi on kovassa käytössä alumiinipuomia jäykempi ja selkeästi kestävämpi. Laudat ovat hiilikuiturakenteisia ja keveitä (5-7 kg), mutta huonosti iskuja kestäviä menopelejä. Kevyt lauta nousee plaaniin herkemmin ja kiihtyy nopeammin startissa ja käännösten jälkeen.

Suomessa tuulet ovat pääsääntöisesti heikkoja, joten plaanipäiviä saa eniten isoilla slalomvälineillä. 80 -90 kg painoinen kuski tarvitsee isoimmaksi laudakseen noin 120-140 l laudan ja siihen 8,5- 10 m2 purjeen. Vastaavasti 60-70 kg kuski voi valita isoimmaksi laudakseen 110 -120 l laudan ja 7.5 -8.5 m2 purjeen. Näillä yhdistelmillä ajelee 80 % Suomen keleistä (10 -15 solmua).

Toiseksi laudaksi isommalle kuskille suosittelisin 100 -120 l lautaa ja purjeeksi 7,0 -8,0 m2. Kevyemmälle esimerkkikuskille 85 -95 l lautaa ja 6,0-7,0 m2 purjetta. Näillä ajeleekin jo melkein kaikki Suomen slalomkelit (10 -30 solmua). Kaksi lautaa tarjoaa laajemman käyttöalueen, sillä iso lauta on usein vaikea hallita merenkäynnin yltyessä.

Kansainvälisissä kilpailusarjoissa (IFCA ja PWA) saa käyttää vain ko. organisaation rekisteröimiä lautoja. PWA-kisojen osalta myös sallitut purjeet on listattu. IFCA:n kilpailuissa saa rekisteröidä kaksi lautaa ja neljä purjetta.PWA sarjassa puolestaan rekisteröidään ensimmäisessä kilpailussa kolme lautaa ja kuusi purjetta koko kaudeksi. Suomessa yhteen kisaan saa rekisteröidä 3 lautaa ja 6 purjetta.

Kisavälineitä on yleensä tarjolla melko hyvin käytettynäkin. Yhden kauden käytössä olleista välineistä joutuu maksamaan 50-70% uuden hinnasta. Hyvän purjeen saa 300 -400 eurolla ja laudan noin 700 -900 eurolla. Mastoja ja puomeja on tarjolla vähemmän. Välineet eivät kehity kovin nopeasti, ja kärkisijoille yltää helposti muutaman vuoden ikäisellä kalustollakin.

Valmistautuminen kilpailuun

Slalom-kilpailussa itse kilpailu on vain pieni osa kokonaisuutta. Kilpailuun valmistautuminen aloitetaan jo kauan ennen ensimmäistä kilpailua. Uusien välineiden sisäänajo ja testaus on tärkeä osa valmistautumista. Testaamalla haetaan parhaat säädöt välineisiin ja kuhunkin olosuhteeseen nopein lauta-purje-evä-yhdistelmä. Testaaminen onnistuu parhaiten kaverin kanssa, joka toimii ”nollakuskina”, eli hän ei muuta omia säätöjään. Testaaja muttaa yhtä asiaa kerrallaan.

Kontrolli ja nopeus kulkevat käsikädessä; nopeus saavutetaan kontrollin kautta. Kontrolli puolestaan saavutetaan oikeilla välinevalinnoilla, niiden säädöillä sekä ajoasennolla.

Purjeen säätäminen

Purje toimii hyvin, jos tuntuma on kevyt ja tasapainoinen, silloin se on yleensä myös nopeimmillaan, eikä kuluta kohtuuttomasti voimia. Purjeen mastoliikin säädöissä on yksi optimikohta, johon purje aina säädetään purjeen koko tuulialueelle. Tähän pätee lausahdus ”Ei ole olemassa kevyen kelin trimmejä, on vain suurempia purjeita!”

Puomiliikin säädöllä voi pelata jonkin verran riippuen siitä ajetaanko avotuuleen vai sivutuuleen. Avotuuleen ajettaessa takaliikki säädetään siten, että purje koskettaa juuri ja juuri puomia. Sivutuuleen puomiliikkiä voi kiristää hieman. Purjeen vetoalueen latat (neljä alimmaista) kiristetään tiukalle. Ylempiin lattoihin laitetaan jännitystä vain niin paljon, että lattataskujen rypyt oikeavat. Puomin päästä katsottuna kolmen ensimmäisen latan tulisi olla samalla linjalla tai niistä keskimmäisen hieman koholla ja sen jälkeen purjeen takaliikin tulisi laskeutua tasaisesti viimeiseen lattaan saakka, joka hieman nousee ja sulkee purjeen.

Puomin korkeus on henkilökohtainen asia, mutta sopiva korkeus on suurin piirtein hartioiden korkeudelta suun korkeudelle. Kapeammassa laudassa puomi on hieman alempana kuin leveämmässä.

Trapetsinarujen oikean paikan hakeminen kannattaa aloittaa viemällä narut melko taakse ja siirtämällä niitä eteenpäin niin pitkälle, että paine etukädeltä juuri ja juuri poistuu. Narujen sopiva etäisyys toisistaan on noin kämmenen mitta. Säädettävät narut (noin 26-32 tuumaa) ovat parhaat. Pidempiä naruja tarvitaan kovempaan keliin, jolloin niiden avulla saa hieman pelivaraa yllättäviin tilanteisiin.

Purje valmistetaan aina tiettyä mastoa silmällä pitäen. Kisapurjeille paras vaihtoehto on aina suositusmasto, jokin muukin masto voi toimia, etenkin tuulialueen kevyessä päässä. Silloinkin pumpatessa voi huomata, että toimimaton masto ei palauta purjetta oikein ja pumppaus on tehotonta. Tuulialueen yläpäässä maston toimimattomuuden huomaa useimmiten purjeen repimisenä ja sen seurauksena laudan levottomuutena.

Laudan säätäminen

Laudassa voidaan säätää jalkalenkkien paikkaa, mastonjalanpaikkaa ja evää. Jalkalenkit laitetaan lähtökohtaisesti taaimpiin ja uloimpiin asentoihin. Pienimmissä laudoissa, joita käytetään kovimmissa keleissä, kontrollia joudutaan hakemaan. Silloin jalkalenkkien paikat voivat olla hieman edempänä.

Mastonjalan paikka vaikuttaa laudan ”keulimiseen” ja tahmaamiseen. Paras paikka on lähteä testaamaan keskiasennosta. Jos lauta ei tahdo pysyä vakaana, vaan poukkoilee aalloista, mastonjalkaa voi viedä eteenpäin. Jos taas lauta tahmaa veden pintaan, mastonjalkaa tulee siirtää taaksepäin.

Evän valinta

Evän valinnassa kannattaa seurata laudan valmistajan suosituksia. Evän tärkeimpiä ominaisuuksia ovat voima, kontrolli ja nopeus. Voimaa tarvitaan kiihdytyksissä, kontrollia laudan pitämiseksi vakaana vedessä ja kun kontrolli on hyvä voidaan ottaa irti kaikki paras vauhti evästä ja välineistä.

Evää pienentämällä saadaan kontrollia välineisiin, jotka ovat jo käymässä liian isoiksi. Tai vastaavasti isommalla evällä saadaan hieman lisää pelivaraa, jos välineet käy pieneksi tai rata on vinossa ja evältä vaaditaan kryssiominaisuuksia. Makeassa vedessä kokoa isommalle evälle on käyttöä, verrattaessa esim. Välimeren suolaiseen veteen, jossa nostetta on enemmän.

Kilpailun kulku

Slalom kilpailu voidaan aloittaa kun tuulennopeus ei laske rata-alueella 11 solmun alapuolelle (PWA 7 solmua). Käytännössä tällöin keskituuli on noin 13-15 solmun paikkeilla. Suomen tuuliolosuhteet ovat hankalat kilpailun järjestämisen kannalta, sillä meillä tuuli on usein reikäinen ja shiftaileva. Radan rakentaminen vaatii järjestäjältä paljon kokemusta, jotta rata saadaan parhaaseen tuuli-ikkunaan ja suoraksi. Rannan läheisyys tekee tuulesta puuskaisempaa, joten järjestäjien on usein pakko viedä rata hieman ulommas merelle.

Avotuulirata ei ole pienille tuulensuunnan muutoksille kovin herkkä. Sivutuuleen purjehdittava kasiratapitäisi saada melko suoraan, jotta poijulle pääseminen ei shifteissä kävisi mahdottomaksi.

Välineet tarkistetaan viimeistään edellisenä iltana. Mieluiten välineisiin ei tehdä mitään muutoksia ennen kilpailuja. Jos vaihdat naruja, tarkista, että solmut varmasti pitävät. Jos tarvitset uudet trapetsinarut, hanki samanlaiset kuin, joihin olet tottunut tai hanki ne ajoissa, että ehdit niihin totutella. Tarkista laudan mahdolliset kuljetusvauriot ja paikkaa ne.

Jos kilpailupaikka on sinulle tuntematon, esim. ulkomailla, saavu hyvissä ajoin tutustumaan olosuhteisiin. Haastattele paikallisia kisaajia. Tarkkaile tuulensuunnan ja nopeuden muutoksia päivän kuluessa ja vertaa niitä tuuliennusteeseen. Tarkkaile myös virtauksia. Virtaukset voivat joissain paikoissa vähentää tuulen voimaa selkeästi. Onko vesi tasaista vai kuoppaista? Tuuli puuskaista ja reikäistä vai tasaista? Onko aalto terävää ja lyhyttä, arvaamatonta vai selkeätä?

Testaa omia välineitä ja tee tarpeelliset säädöt ja opettele lukemaan veden liikettä.

Ilmoittautuminen tapahtuu kilpailukutsussa määrättyyn aikaan kilpailukansliassa. Ilmoittautumisen yhteydessä saat myös purjehdusohjeet. Suomen kilpailuihin voit osallistua, jos olet maksanut SPLL:n kilpailijalisenssin. Ulkomaisissa kilpailuissa tulee yleensä olla kolmannen osapuolen vakuutus voimassa. Alaikäinen tarvitsee vanhempien suostumuksen.

Suomen kisoissa kilpailupaikalla ilmoittaudutaan kilpailuaamuna, jolloin myös välineet rekisteröidään. Kolmen laudan ja kuuden purjeen säännöllä, välineiden valinta on helppoa. IFCA:n kisoissa 2/4 säännöllä valinta on jo huomattavasti hankalampi. Silloin on tärkeää, että on seurannut ennustetta ja toteutunutta tuulta, jotta osaa tulkita ennustetta oikein kisapäiville. Välineet kannattaa rekisteröidä vasta viimehetkellä, erityisesti jos ennuste on ollut epävarma ja muuttunut jatkuvasti.

Kilpailupäivänä

Kilpailuaamuna valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Purjeista kannattaa rikata valmiiksi ainakin ennusteen mukaiset purjeet ja kokoa isompi ja pienempi. Kaikki pitäisi olla valmiina ennen kipparikokousta. Kuumalla ilmalla purjeita ei kannata jättää aurinkoon, masto saattaa lämmetä liikaa ja katketa.

Kipparissa esitellään yleensä ratapiirustus, kerrotaan päivän ohjelmasta, tuuliennusteesta, annetaan tuulitietoja radalta ja eri lähtöjen lähtöjärjestys ja lähtöjärjestelyt.

Rataan kannattaa tutustua hyvissä ajoin. Mieluiten jo ennen kipparia, mutta viimeistään heti sen jälkeen, jotta ehtii tarkistamaan lähtölinjan suunnan, sopivan merkin lähtökiihdytykseen ja tuulen suunnan suhteessa poijuihin.

Jos tuuli on tasainen ja välinevalinta selkeä, voi lähtöalueelle mennä hyvissä ajoin odottelemaan omaa vuoroaan. Jos muita lähtöjä on käynnissä, kannattaa seurata tuulitilannetta radalla ja reitinvalintoja. Jos taas tuuli on muuttumassa, ja olet välinevalinnoissa kahden vaiheilla, kannattaa odottaa viimehetkeen ja myös tarkkailla muiden valintoja. Murtuva aalto rannassa ja virtaukset voivat hidastaa radalle pääsyä. Lähtöveneellä tulisi kuitenkin olla hyvissä ajoin ennen ensimmäistä lippuviestiä.

Kilpailujärjestäjästä riippuen lippuviestit voivat olla 4 tai 3 minuutista alaspäin. 4-3-2-1 viestit ovat käytössä PWA kisoissa. Suurin osa kilpailijoista noudattaa samaa kuviota lähtöä ennen. Kun aika (4 min) on saatu kelloon, ajetaan rennosti radan suuntaan minuutin ajan ja käännytään. Silloin lähtöveneellä voi vielä tarkistaa 2 minuutin viestin. Siitä jatketaan noin 50 s eteenpäin, hakeudutaan valitsemalleen lähtöpaikalle ja käännytään. Jos tuuli on reikäinen, lähtöalueella jäädään lähemmäksi lähtölinjaa. 15 s ennen lähtölinjaa tulisi olla täysi vauhti päällä ja täsmällisesti yli linjan. Ajan ja matkan arvioiminen on vaikeaa, mutta maamerkkejä kannattaa yrittää löytää avuksi.

Lähdön ajoituksessa auttaa harjoittelu. Starttikellossa tulee olla voimakas, sekunnin välein kuuluva merkkiääni, joka alkaa 10-15 sekuntia ennen lähtöä. Sen avulla nappilähtö onnistuu useammin.

Lähdön onnistuminen on suuri osa slalomkilpailua, mutta hyvällä lautavauhdilla ja jiipeillä voi vielä pelastaa paljon. Hyvä jiippi on varma, tarkka ja nopea. Eli varmasti pystyssä, tarkasti haluamaasi kohtaan ja nopeasti ulos poijulta. Paras paikka poijulta lähtiessä on aina muiden yläpuolella vapaissa tuulissa, mutta ihan aina sinne ei pääse, jos sopivaa rakoa ei ole.

Suorilla osuuksilla ohittaminen on äärimmäisen vaikeaa, ellei takana oleva ole ihan selkeästi nopeampi. Ratkaisut siis tapahtuvat useimmiten lähdöissä ja poijutilanteissa. Ensimmäinen jiippi on usein tärkein.

Kun osallistujia on enemmän kuin voidaan yhteen lähtöön sovittaa, ajetaan ensin karsintalähdöt, joista puolet siirtyy eteenpäin semifinaaleihin ja joista parhaat finaaleihin. Suomessa raja on useimmiten 18-20 kilpailijaa. Meidän olosuhteissamme on useimmiten järkevämpää ajattaa useampia lähtöjä koko fleetille, kuin aloittaa aikaa vievä pudotuskarsinta.

Karsintalähdöissä vältetään turhia riskejä, jos vain on finaalipaikassa kiinni. Oma sijoittuminen tulee aina käydä tarkistamassa ilmoitustaululta, jotta ajaa varmasti oikeassa finaalilähdössä. Esim. varaslähdöt ajetaan maaliin saakka IFCA:n kisoissa, mutta PWA:ssa ne uusitaan aina. Veneellä on ilmoitustaulu, johon kirjoitetaan seuraavan lähdön numero. Rannassa ilmoitettu lähtöjärjestys voi muuttua, jos lähtöjä joudutaan keskeyttämään tuuliolojen tai muiden syiden takia.

Lopuksi

Kotimaassa slalom-kilpailuun osallistumiskynnys on kaikesta säätämisestä huolimatta matala. Kilpailuun voi tulla mukaan jokainen joka onnistuu selvittämään tiensä lähtöalueelle. Tavoitteena voi olla aluksi yksinkertaisimmillaan radan läpäiseminen. Ja kun nälkä kasvaa syödessä voi alkaa hifistelemään. Slalomkisat eivät ole ryppyotsaisia tapahtumia; kaikilla on hauskaa kun vain tuulta riittää.

Purjeen säätämiseen tosin kannattaa perehtyä, ovat välineet mitkä tahansa. Oikea säätö lisää purjeen käyttöaluetta ja erityisesti käyttömukavuutta. Slalomissa yhdellä oikein valitulla laudalla ja purjeella pärjää pitkälle. Kaksi lautaa ja purjetta kattavat jo melkein kaikki Suomen kelit.